tiistai 23. elokuuta 2016

Nopeat ja yrttiset katkarapunuudelit

Ruoanlaitto on tässä taloudessa ollut kesän ajan aika heikoissa kantimissa, ja jos ruokaa on kotona laitettu, on kysymyksessä ollut yleensä joku tylsä ja arkinen keitos, kuten spaghetti bolognese. Nyt syksyn korvalla olen päättänyt rydhistäytyä ja etsiä uusia ohjeita heppoihin ja nopeisiin arkiruokiin.


Päätin aloittaa yrttisillä katkarapunuudeleilla, joiden reseptin löysin Soppa365-sivustolta. Tuunasin ohjetta kuitenkin hieman sen mukaan, mitä omasta kaapista löytyi ja mitä lähikaupan valikoimassa oli eräänä elokuisena maanantaina. Tämän ruoan valmistusaika on noin 15 minuuttia ja siitä tulee 3-4 annosta.

Tarvitset:

180 g pussi pakastekatkarapuja
1 pussi pakasteherneitä
1 ruukku korianteria
1 ruukku (thai)basilikaa
1 punainen chili
2 kynttä valkosipulia
kourallinen cashewpähkinöitä
½ dl oliiviöljyä
½ dl tamaria
1 limen mehu
200 g haluamiasi nuudeleita

Valmistusohje:

Ota katkaravut ja herneet sulamaan ajoissa. Muista valuttaa katkaravuista vesi pois. Pilko yrtit silpuksi. Hienonna chili, ja kuori ja survo valkosipulinkynnet. Rouhi cashewpähkinät.

Mittaa kulhoon öljy ja tamari, purista mukaan limen mehu. Lisää muut ainekset ja sekoita.

Keitä nuudelit, valuta kunnolla, kippaa kulhoon ja sekoita. Päälle voi halutessaan puristaaa vielä hiukan limemehua.


Veikkaan, että alkuperäisessä ohjeessa ollut thaibasilika tuo ruokaan vielä enemmän makua kuin tavallinen basilika, mutta oikein hyvää ruoasta tuli näinkin.

Ps. Pähkinäallergikoille vinkiksi, että ainakin tämä hardcore-tason pähkinäallergiasta kärsivä henkilö pystyy syömään cashewpähkinöitä ilman mitään oireita! Tämä tuli ilmi vahingossa, kun ajattelin korvata alkuperäisen ohjeen maapähkinät siemenmixillä. Iltavuoron jälkeen kaupasta nappaamani sekoitus sisälsi vahingossa cashewpähkinöitä, joita maistettuani totesin, että nämähän sopivat ruokaan kuin nenä päähän. Älä kuitenkaan syö, jos tunnet olosi epävarmaksi.

maanantai 22. elokuuta 2016

5 matkavinkkiä Tallinnaan

Tallinnaan ei lähdetty Savosta käsin ihan tuosta noin vaan, mutta erään työkaverini esimerkin rohkaisemana olen nyt Helsingissä asuessani moneen kertaan pohtinut, että reissun voisi täältä käsin tosiaan heittää vaikka arkena ykkösvapaalla.



Tarkoitus oli alunperin lähteä päiväretkelle hyvän ystäväni kanssa, mutta hän sairastui juuri ennen h-hetkeä. Niinpä lähdin matkaan yksin torstaiaamuna Länsisatamasta. Parhaimmillaan etelänaapuriin pääsee päiväksi halvemmalla kuin paikallisbussilla Helsingistä Vantaalle, sillä sain ystävältäni kuitenkin käyttöön Eckerölinen kupongin, jolla meno-paluulle tuli hintaa viisi (5) euroa.


Aikaa maissa oli noin seitsemän tuntia. Kun kävi ilmi, että olen lähdössä matkaan yksin, pohdin jalkahoidon varaamista. En kuitenkaan tahtonut järjestää vapaapäivälle aikatauluja muuten kuin ruokapaikan osalta. Olin nimittäin ehtinyt varata pöydän Telliskivi-kadulla entisellä teollisuusalueella sijaitsevaan F-hooneeseen, jota moni on suositellut.



Söin alkuun bruschettoja, pääruoaksi nyyttejä sienikastikkeella ja jälkkäriksi creme bruleen vadelmasorbetin kanssa. Ruokajuomana nautin kaksi lasia punaviiniä, ja tämä koko lysti maksoi 20,4 euroa, eikä laadussakaan ollut todellakaan mitään huomauttamista.




Harmitti ihan, ettei voinut syödä enempää erilaisia alkupaloja, mutta jo tämänkin setin jälkeen kävely takaisin keskustaan muistutti vyörymistä. Tänne täytyy päästä isommalla porukalla, jotta voi kokeilla useampaa juttua listalta!


Keskityin muuten lähinnä hengailemaan ja kävelemään kaupungissa ja ihailemaan Vanhankaupungin taloja ja näköaloja Toompean mäeltä. Ennakkoon ajattelin, että bonusta on, jos löydän kivat kengät ja takin syksyksi. Kengät löytyivät, mutta takkia täytyy etsiä vielä Helsingistä. Reissu huipentui vielä illanviettoon työkavereiden kanssa, jotka sattuivat olemaan samalla laivalla Vain elämää -pressissä.



Ainoa, mikä oikeastaan jäi kaivelemaan oli, ettei historiafriikki vieläkään päässyt käymään KGB-museossa. Opastettujen kierrosten ajat eivät oikein natsanneet tällä kertaa. Jäipähän jotain tutkittavaa seuraavallekin reissulle, sillä Tallinnaan palaan varmasti jo aika pian.

Tässäpä vielä muutama Tallinna-tärppi viimeisen vuoden aikana tehtyjen reissujen perusteella:

1. Majoitus


Hotel Barons / Suur-Karja 7, Tallinna



Vintage-tyyliä ja hauskoja yksityiskohtia Vanhankaupungin ytimessä siedettävään hintaan. Aamupalakin oli oikein kelvollinen perusaamiainen. Ei tosin sovi sellaiselle, joka haikailee pelkistettyä ja modernia skandinaavista sisustusta tai kylpylämajoitusta. 

2. Kauneushoitola


Sinine Salong / Viru Väljak 3, Tallinna


Runsas valikoima erilaisia kauneushoitoja. Jalkahoito oli hyvä ja edullinen, ja suurin osa henkilökunnasta puhuu suomea, jos kielimuuri pelottaa. Ystäväni on kokeillut myös kasvohoitoja ja kampaamoa, eikä kuulemma niissäkään ollut valittamista. Varaus onnistuu sähköpostitse, jolloin voi myös helposti varata hoidot sinulle ja ystävällesi samaan aikaan.

3. Lounaalle


F-Hoone / Telliskivi 60, Tallinna 

Kohvik Sesoon / Niine 11, Tallinna



Molemmista kolmen ruokalajin setti viineineen irtoaa helposti noin 20 eurolla/syöjä. Listansa puolesta F-Hoone on parempi, mutta se on myös hyvin suosittu. Pöytävaraus kannattaa siis tehdä etenkin silloin, jos on liikkeellä yhtään isommalla porukalla. Sesoon ei ole ehkä ruokiensa osalta yhtä kekseliäs kuin F-Hoone, mutta perushyvää ruokaa saa sieltäkin, eikä varausta tarvitse. Kumpaankaan en menisi kuitenkaan illalliselle.

4. Dinnerille 


Restoran Ribe / Vene 7, Tallinna





Ribe on ollut Viron parhaiden ravintoloiden listalla useana vuonna ja se sijaitsee näppärästi Vanhassakaupungissa. Söimme keväällä ystäväni kanssa seitsemän ruokalajin menut viinipaketteineen. Hinta oli Suomeen verrattuna kohtuullinen, reilu 80 euroa. Miljöö oli kuitenkin mukavan rento ja saman katon alle mahtuivat niin lapsiperheet kuin polttariporukkakin. Ainoa miinus siitä, että kiireisenä lauantai-iltana illallinen venyi ylikolmetuntiseksi.



5. Vintage-tyyliä



A.G.A.N / Rotermanni Aatriumis, Tallinna




Vaatteet ja monet asusteet ovat vintagea, mutta varsinkin asusteiden puolella on myös tarjolla nuorten virolaisten suunnittelijoiden kädenjälkeä. Kaverini kertoi, että hänen virolaiset ystävänsä tekevät löytöjä täältä. Itse tykkään katsella erityisesti kenkiä ja laukkuja. Olen bongaillut esimerkiksi DKNY:n ja Guessin käytettyjä, mutta hyväkuntoisia laukkuja edulliseen hintaan. Yksi päätyi mukaan viime vuonna uudenvuodenjuhliin 18 eurolla.

torstai 4. elokuuta 2016

Kun salaatti kyllästyttää, kokeile gazpachoa!

Vanhassa blogissani kerroin joskus, että reseptit ovat hauskempia, kun niiden takana on joku tarina. Nyt palataan ajassa 90-luvun loppuun ja Espanjan Aurinkorannikolle, missä isovanhemmillani oli pidemmän aikaa lomaosake. Minä olin ekalla reissullani Benalmadenaan ehkä 8-vuotias, ja ihastuin parin viikon kesälomareissun aikana ikihyväksi andalusialaiseen erikoisuuteen, gazpachoon. Kysymyksessä on kylmä tomaattikeitto, jota sai silloin jopa myös paikallisena erikoisuutena Torremolinoksen Mäkkäristä, jonne kävelymatkaa oli seitsemän kilometriä.


Kesän kuluessa moni on varmasti syönyt salaattia jo niin paljon, että se alkaa pursuta korvista ulos. Itse en ole kotona juuri salaatteja kokkaillut, mutta lounaalla niitä on tullut syötyä jo aika usein. Niinpä elokuisen sadepäivän kunniaksi pyöräytin blenderissä gazpachon. Sehän on kuin salaatti nestemäisessä muodossa, ja viilentää mukavasti hellepäivänäkin - kuten silloin Espanjassakin.

Reseptejä on varmasti yhtä monta kuin kokkejakin. Herttoniemessä sovellettiin tällä kertaa hiukan Safkaa-kirjan ohjetta, joka on hyvä perusohje. Valmistaminen on yksinkertaista. Heitä blenderiin seuraavat ainesosat ja aja tasaiseksi.



800 g säilyketomaatteja
1 paprika pilkottuna
1 iso kynsi valkosipulia hienonnettuna
1 pieni kurkku kuorittuna ja kuutioituna
1 pieni punasipuli hienonnettuna
½ chiliä pilkottuna, poista siemenet
muutama tippa Tabascoa
loraus punaviinietikkaa
reilu loraus oliiviöljyä
puolikkaan limen mehu
n. 2 dl tomaattimehua
2 siivua paahtoleipää kuutioituna
suolaa
mustapippuria


Anna ennen tarjoilua kerätä jääkaapissa makua tunnin verran. Keittoa tuli tällä ohjeella noin 1,5 litraa. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei haittaa, koska jääkaapissa ollessaan keitto kerää makua ja maistuu lounaalla seuraavanakin päivänä. Keitto ei ole maailman ruokaisin, mutta toimi hyvin alkupalana, kun pääruokana oli uunilohta ja höyrytettyjä papuja.

maanantai 1. elokuuta 2016

Saaristoretkiä Helsingissä

Helsingin parhaita puolia on varsinkin näin kesäaikaan ehdottomasti meri. Järvi-Suomesta kotoisin olevana sanoisin, että olisi tosi omituista, jos kotoa pitäisi lähteä kauas päästäkseen veden äärelle. Viime viikolla helteiden ansiosta (ja töistä huolimatta) onkin tullut oltua vesillä ja saarilla ihan urakalla!

Day 1: Suomenlinna

Keskiviikkona suuntasin ennen iltavuoroa Suomenlinnaan nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Nappasin Stockalta mukaan ravunpyrstöjä tillipestolla, pinaattipiirasta sekä kirsikoita, ja suuntasin kohti Suomenlinnan lauttaa. Näin HSL:n kausilipun omistajalle Suokki on siitä kiva kohde, ettei merimatka maksa erikseen mitään. Lauttoja menee 20 min välein.


Kun pääsin perille, suuntasin jo etukäteen parhaiksi auringonottomestoiksi tietämilleni kallioille uimarannan ja kahvila Piperin välimaastoon. Kävelyä satamasta tulee reitistä riippuen arviolta 1-1,5 km. Ei lokkeja, eikä kiukkuisia ampiaisia. Siis mitä täydellisin lounashetki ihan meren ääressä ja päälle vielä rehellistä auringonottoa! Hyppäsin lauttaan klo 12 ja kolme tuntia myöhemmin olin konttorilla. Voisi aamupäivän varmaan huonomminkin käyttää.

Day 2: Vallisaari ja Kuninkaansaari


Kun retkeilyn makuun pääsin, päätin lähteä heti torstaina vapaapäivän kunniaksi tutustumaan vanhoista linnoituksistaan tunnettuun Vallisaareen, jonka Metsähallitus avasi retkeilijöiden käyttöön 2016. Kiinnostavan historiansa lisäksi saareen kuvaillaan olevan koko pääkaupunkiseudun monipuolisin luontokohde.



Juuri herkän luonnon vuoksi vierailijoiden tulee kulkea Vallisaaressa ainoastaan merkittyjä reittejä pitkin. Lenkkejä on kaksi: 3 km:n Aleksanterin kierros ja 2,5 km:n Kuninkaansaaren kierros. Ne voi myös yhdistää yhdeksi pidemmäksi kierrokseksi, joka olikin myös allekirjoittaneen agendalla. Valitettavasti Aleksanterin kierroksella sai huomata, etteivät kaikki välitä säännöistä: heinikkoon oli tallottu useita polkuja kielloista huolimatta.



Näkymien vuoksi kieltoja ei kannata uhmata, sillä parhaille näköalapaikoille pääsee kyllä sallittujakin reittejä pitkin. Varsinkin Aleksanterinpatterilta näkymät Kustaanmiekan ja Suomenlinnan yli Helsinkiin olivat huikaisevan hienot! Lenkkareitakaan ei välttämättä tarvitse, sillä merkityt reitit kulkevat hyväkulkuisia teitä pitkin.



Kuninkaansaari ei oikein säväyttänyt enää näiden maisemien jälkeen. Kierrosten välillä pysähdyin lounastauolla Vallisaaren vohvelikahvilaan Torpedolahdelle. Punajuuri-vuohenjuustovohvelilla ja kahvilla oli hintaa 15 euroa, mutta vapaapäivänä ja komeissa maisemissa olo oli niin höveli, etten korkean hinnan häiritä nautintoani. Ensi kerralla omat eväät mukaan ja jollekin merkityistä paikoista pitämään taukoa. Vesipisteitä ja kuivakäymälöitäkin on matkan varrella useita.


Vesibussit Vallisaareen ovat tähän asti lähteneet vain Kauppatorilta ja Espoon Haukilahdesta. Kauppatorin tungosta mieluusti kartteleva itähelsinkiläinen ilahtui, kun vesibussiin voi nyt muutaman viikon ajan keskiviikosta sunnuntaihin hypätä myös Hakaniemestä. Meno-paluulippu maksaa 7 euroa, ja samalla rahalla voi halutessaan käydä myös Suokissa.

Day 3: Kaunis kanavareitti

Perjantaistakin tuli oiva päivä käydä merillä. Puhuimme poikaystävän kanssa jo viime kesänä, että olisi korkea aika käydä turistiristeilyllä myös Helsingissä, sillä sellaisia reissuja on kyllä tullut tehtyä Kuopiossa, mutta ei vielä täällä päin. Hyppäsimmekin perjantaina töistä Bryggerin terassin (suositus sille!) kautta Kauppatorilta Strömman risteilylle, joka vei meidät meriteitse tutustumaan Itä-Helsinkiin.



Kuten reitin nimi lupasi, mahtui matkan varrelle useampi kapea kohta, joista tiukimmat olivat Hevossalmi ja Laajasalon kanava. Olen lenkkeillyt Laajasalon kanavan ohi, mutta mieleeni ei ollut juolahtanut, etä siitä todellakin pääsee menemään noinkin isolla laivalla!




Moni suhtautuu itään kielteisesti, mutta varsinkin mereltä käsin huomaa, että Itä-Helsinki on paljon muutakin kuin ne Kontulan kerrostalot ja Myllypuron leipäjono. Idässä on mieletön määrä kauniita saaria rantasaunoineen ja purjeveneineen, ja vesiltä käsin näkyy aika mukavan näköisiä asuintalojakin. Meille tämä ei tullut yllätyksenä, vaan Laajasalo alkoi korkeintaan houkutella asuinpaikkana entistäkin enemmän, joskaan ne merenrantatalot eivät olet ihan budjetissa ;)


Melko hyvin lähiseutumatkailua yhdelle viikolle, vaikka itse sanonkin! Ehkäpä ensi kesänä voisi kokeilla myös Hakaniemestä Vuosaareen vievää laivareittiä, jota moni onkin suositellut? Myös Pihlajasaari on vielä toistaiseksi testaamatta. Katsotaan, jääkö sekin ensi kesälle, sillä elokuun arkivapaille on suunnitteilla vielä ainakin yksi Tallinnan-reissu,

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuka sanoi, ettei kesätyöläinen ehdi nauttia kesästä?

Euroopan laiskin bloggaaja täällä moi! Kesä on mennyt työntäyteisissä merkeissä, mutta paljon muutakin on ehtinyt, ja monta kivaa kesäpäivää on varmasti vielä edessä. Esimerkiksi Suomenlinna ja Vallisaari sekä Itä-Helsingin risteily olisivat vielä minun tämän kesän bucketlistilläni. Kesäinen Helsinki on kyllä mahtavuutta!



Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että tottahan se sapettaa, kun kaikki muut tuntuvat olevan lomalla tai valittamassa ennen lomaansa työn raskautta, kun taas itse istut taas kerran koko kesän töissä. Vaikka varsinaista kesälomaa ei ole ollutkaan, huomasin juuri tuntevani sitä tiettyä asiaan kuuluvaa haikeutta, kun pihlajanmarjat ovat hitaasti mutta varmasti alkaneet vaihtaa väriään. Kesällä tulee onneksi herkemmin lähdettyä töidenkin jälkeen johonkin ja viikkovapaillakin tulee tehtyä muutakin kuin käytyä lenkillä ja pidettyä Netflix-maraton. Tähän mennessä olen ehtinyt esimerkiksi...


... aloittaa kesän tyttöjen viikonlopulla Tallinnassa. Shoppailua, terasseja sekä seitsemän ruokalajin illallinen ravintola Ribessä. Helsingistä käsin reissuun riittää ihan tavallinen viikonloppuvapaa. Vahva suositus Riben lisäksi myös hotelli Baronsille.

... käydä Kaivopuistossa jäätelöllä. Ja Kuopion torilla tietysti myös! Olenko muistanut hehkuttaa, että sitruunajäätelö on ehkä parhaita kesäjuttuja koskaan?


... viettää juhannusta Savossa kauniissa säässä järvenrannalla isolla kaveriporukalla. Kerrankin neljän päivän vapaille sattui hyvä sää, eikä vuokramökki laitureineen ja terasseineen ollut lainkaan hassumpi vaihtoehto, vaikka vähän kaukana Helsingistä katsoen olikin.


... käydä lauantaiaamuna keskustassa aamiaisella ja kierrellä kaupoissa, kun moni muu vielä nukkuu. Täytyy tässä yhteydessä mainita, että myös sunnuntaiaamupäivät ovat aliarvostettuja shoppailuhetkiä. 



... pakastaa ison laatikollisen mansikoita ja ihailla pioneita vaassissa.

... katsoa ihan urakalla EM-futista. Rion olympialaisia odotellessa ;)


... viettää kaksivuotispäivää Michelin-lounaan äärellä ravintola Olossa ja juoda sen kunniaksi arkivapaalla samppanjaa kello 12. Ja toisaalta nauttia monta huomattavasti rahvaanomaisempaa työlounasta salaattibaarin pahvirasiasta työkavereiden kanssa auringossa Kansalaistorilla.


... istua töiden jälkeen keskellä viikkoa ex tempore -cocktailillan kaveripariskunnan kanssa Pastorissa ja Brondassa. Unohtamatta tietenkään Pastorin mainiota cevicheä.

... käydä mökillä istumassa iltaa sukulaisten kanssa ja sienimetsässä Savossa. Ukin metsässä tietenkin.

... laittaa parvekekukat ja asentaa pallovalot pimeneviä elokuun iltoja varten.


Onpa myös ehditty pelaamaan petankkia Mustikkamaalla, yhden futismatsin miesten harrastesarjassa ja urheilla silloin ja sen lajin parissa kuin siltä on sillä hetkellä tuntunut. Ja pitää törkeän monta lepopäivää, jotta muille kesähommille on töiden jälkeen saanut raivattua tilaa kalenterista. Pieni velttoilu kuitenkin kuuluu minusta kesään, vaikka töissä paahaisikin. Syksyn tullen ehtii olla kurinalaisempi.  Myös ikkunat ja parvekelasit olisi vielä jossain välissä pestävä ;)

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Mehulinko tuli taloon

Poikaystäväni kantoi viime viikolla kotiin Pointin mehulingon. Tulen varmaankin taas vuosia jälkijunassa, sillä tuntuu, että muissa kodeissa mehustelua on harrastettu jo vuosia ja meillä vasta pari kertaa. Kun pyörimme ruokakaupassa viikonvaihteessa, tuli vähän eksynyt olo, kun ei oikein tiennyt, mistä aloittaisi.

Aloitimmekin mehustelu-harrastuksen sunnuntaiaamuna varmalla vaihtoehdolla, eli appelisiineilla. Kuoret pois, kaikki kuusi appelsiinia neljään osaan ja linkoon sitä mukaan kun mahtuivat. Lopputuloksena aamupalapöytään 7-8 desiä mitä mainiointa aplaria ilman hedelmälihaa tai lisättyä sokeria. Nam!


Maanantaina vapaapäiväni kunniaksi testissä oli toinen turvallinen vaihtoehto: vihreät omenat. Tällä kertaa viisi isoa omppua koneeseen ja sur-rur. Maku oli tälläkin kertaa huippuluokkaa, vaikka lingossa oli pelkkää omenaa, mutta ei tuon näköistä mehua ehkä vieraille kehtaisi tarjota :-D Ja minä kun ajattelin, että vihreistä omenoista tulisi kaunista mehua...


Mehulingon plussat ja miinukset on aika helppoa listata jo kahden käyttökerran perusteella:

+ Mielettömän hyvää mehua ilman mitään ylimääräistä, kuten sokeria.

+ Linkoaminen on nopeaa ja tehokasta.

+ Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen, mistä mehua tekee.


- Laitteen puhdistaminen käytön jälkeen. Sunnuntaista viisastuneena levitin omenamehua tehdessäni kuonasäiliöön suoraan biopussin, joten siivoamisen osalta pääsin vähemmällä.

- Kova litrahinta. Mehustelussa tulisi varmaan kiinnittää huomiota kausituotteisiin. Esimerkiksi sunnuntain mehun appelsiinit maksoivat nyt yli 4 euroa ja kypsymistä ja seuraavaa mehusteluhetkeä odottava mango lähes kaksi euroa sekin.

Miinusten takia mehustelusta tuskin tulee täällä ihan päivittäinen harrastus. Olisi silti kiva kuulla, jos sinulla on joku mahtava mehuresepti, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla! :-)